Kun 1730-luvun purkaukset hautasivat neljänneksen Lanzarotesta laavan ja tuhkan alle, ne hautasivat myös saaren parhaan viljelysmaan. Se, mitä viljelijät tekivät seuraavaksi, on syy siihen, että kokonainen laakso on nykyään suojeltu, maalattu, valokuvattu ja juotu ympäri maailmaa.
He huomasivat jotakin. Musta vulkaanisen soran kerros — picón eli rofe — joka oli pilannut heidän peltonsa, teki jotakin merkillistä: se imi itseensä yön kasteen ja piti sen tallessa, ja se esti sitä vähää sadetta, jota saarelle satoi, haihtumasta. Se oli vahingossa syntynyt kastelujärjestelmä. Niinpä he kaivoivat. Tuhansia suppilomaisia kuoppia, kukin yhdestä kolmeen metriä leveä, tuhkan läpi alla olevaan vanhaan maaperään asti. Jokaisen pohjalle yksi ainoa viiniköynnös. Jokaisen ympärille matala, puoliympyrän muotoinen kuivamuuri — zoco — katkaisemaan tuulen.
Tuloksena on La Geria: mustien kraatterien laakso, kussakin oma vihreä köynnöstupsunsa, rinteitä ylös marssivana kuviona, joka muistuttaa vähemmän maanviljelyä kuin maataidetta. Ainoatakaan tippaa ei kastella. Jokaista kasvia hoidetaan käsin, sillä yksikään kone ei mahdu kuoppaan. Tämä on maanviljelyä kestävyyslajina, ja se tuottaa ehkä 800–1200 kiloa hehtaarilta siellä, missä mannermainen viinitarha saattaisi tuottaa kymmenkertaisesti.
Rypäle, joka teki saaren nimen tunnetuksi, on Malvasía Volcánica, ja Lanzaroten viineillä on oma suojattu alkuperänimityksensä. Valkoviinit ovat kuivia, jänteviä ja hienoisen suolaisia, ja niissä on mineraalinen särmä, jota niistä pitävät kuvailevat sanalla ”vulkaaninen” eivätkä oikeastaan osaa kuvailla muuten. Tarjolla on myös Listán Negro -punaviinejä, roseita, kuohuviinejä ja vanhan tyylin makeita Malvasíoita — juuri niitä, jotka tekivät Kanarian viinistä kuuluisan Shakespearen Englannissa.
Sadonkorjuu on täällä aikaista ja alkaa usein jo heinäkuussa: yksi Euroopan ensimmäisistä, paikassa, jossa rypäleet kypsyvät nopeasti afrikkalaisen auringon alla. Useimmat LZ-30-tien varren bodegat avaavat ovensa vierailijoille, ja maisteluun kuuluu tavallisesti myös maisema, mikä on puolet koko asiasta.
Juo se kylmänä, kalan tai vuohenjuuston kanssa, ja katso samalla maahan. Kaikki lasissa oleva on tullut sieltä.